Kaukana kauppiaan takana

On ensimmäinen kesätyöpäivä, tulee kuuma päivä. Juoma-auto lähtee maakuntaan jo viideltä aamulta, on pitänyt herätä aikaisin, mikä ei ole nuorelle miehenalulle mikään helppo tehtävä. Kesäaamu kaupungissa on kaunis, on mukava pyöräillä juomatehtaalle läpi kaupungin, jossa ei montakaan liikkujaa näy. Monta yötä on poika valvonut kesäisin ihastelemassa yön valoa ja haaveillut tytöistä. Tehtaalta tuoksuu maltaan imelä kiehtova tuoksu, kuskit peittelevät pihalla kuormiaan. Poikaa jännittää kovasti, miten kauas pitää lähteä, pääseekö lähikuntiin vai joutuuko jonnekin parin sadan kilometrin päähän viemään juomia. Jos matka on pitkä, on myös päivä oleva raskas ja pitkä. Poika saa komennuksen pisimmälle mahdolliselle reissulle ja tietenkin sellaisen kuskin apumieheksi , joka ei puhu ei pukahda. Juomia on kyydissä monta sataa koria ja jakopaikkoja kymmeniä. Päivän lämpö alkaa lähestyä jo hellelukemia.

Auto, vanha scania ,ryskyttää eteenpäin , kuski vilkuilee koko ajan peileihin, ovatko mahdollisesti kaikki ressun narut kiinni, poika ei löydä mukavaa asentoa millään. Hän yrittää siirrellä itseään ,etteivät jalat puutuisi . Hiki valuu paidan läpi ja housutkin on jo märät , penkki on nahkaa. Poika yritti aukaista ikkunaa, mutta kuskille käy kuulemma veto, vedä käteen, ajatteli poika. Mies pysäyttää auton, tupakkitauko, se sanoo, vaikkei se edes polta. Pääsipähän ainakin vähäksi aikaa ulos kuumasta auton kopista, janottaa, kuski tarjoaa limunaadia, lämmintä italiaa. Osta maitoa janoon, niin ei hikoiluta, se neuvoo.

Ensimmäinen paikka, poika lentää melkein nenälleen hypätessään autosta ulos, on oltava ripeä, jos meinataan ehtiä illaksi kotiin, hehkuttaa kuski ja kävelee rauhallisesti sisälle liikkeeseen, poika irroittelee pressun köysiä. Pojasta tuntuu ,kuin hän olisi kuljettaja aukoessaan lavan reunoja, näkevätköhän kaikki ohikulkijat kuinka hienosti hän osaa hommansa. Tännepä ei sitten jätetäkään yhtään koria, pistäpä lavat kiinni, niin lähdetään. Voi vittu , päästi poika hiljaa huuliltaan repiessään painavaa pressua takaisin kuorman päälle. Kuski istuu kopissa ja juo pilsneriä, välillä vilkuillen peiliin. Matka jatkuu, poika on vieläkin hengästynyt äskeisestä.

Ollaan tultu puoli päivää , jätetty koreja muutamaan paikkaan , poika ei ole saanut käydä vielä yhdessäkään kaupassa sisällä , ei muuta ole ehtinyt kuin irrottaa pressua , laskea kuskin luettelemat juomat ja kiinittää pressu , sillävälin ,kun kuski höpöttää myyjien kanssa ja juo kahvia sisällä. Pysähdytään. Ruoka -aika, sanoo kuski ja aukaisee hassun näköisen vanhanajan virkamiessalkkunsa kaivaen sisältä voileipiä ison pinon ja litran pullon maitoa. Noiden syömisessä sillä menee ainakin tunti ,ajatteli poika ja astui autosta ulos .Hän laittautui selälleen makaamaan tienpientareelle, kun eväätkin olivat jääneet polkupyörän tavaratelineelle. Poika katseli ohi kiitäviä pilviä, kyllä täällä maalla on rauhallista .Pellolla tekivät ihmiset heinää, linnut kirmasivat pilvien alla. No niin, lähdetään ja scania hyrskähti käyntiin, kymmenen minuuttia siinä meni, totesi poika hiljaa.

Pari sataa koria on vaihtanut jo omistajaa ja pojalla alkoi hartioissa tuntumaan kuin olisi kannatellut koko autoa päivän ilmassa.Ajettiin metsien keskellä asumatonta korpea, välillä näkyi puiden seasta jokea johon varmaan voisi pulahtaa uimaankin, jos olisi aikaa , mutta puolet kuormasta oli vielä jakamatta. Seuraavaan paikkaan jää onneksi puolet jäljellä olevasta kuormasta, poika katsoi papereita, näyttää olevan sekatavarakauppa.Kuski tupisi itsekseen, että kauppias on aika hankala, toivottavasti se ole paikalla, joka kerran on saanut haukut perään, kun se soittaa tehtaalle muka särkemistämme ja koreista viemistämme pulloista. Sille pitää joka kerta jättää ainakin puoli koria ylimääräistä, tilalle, mitä edelliskerralla puuttui.Rouva on kyllä oikein puhelias ja mukava.Pidä varasi poika ,ettei kauppias pidä sinua varkaana ja muijastaan se on myös kovin mustankipeä.Sitten siellä on hankala kellari, varo tiputtamasta yhtään koria tai ne otetaan tilistäsi.

Kaupan pihaan tultuamme käveli kuski taas tapansa mukaan suoraan kauppaan jättäen pojan irrottamaan pressua ja aukomaan lavanreunoja. Kaupan sisältä kuului kinastelua ja kuski huusi ovelta poikaa tuomaan puolikoria ykköstä ja muutama italia. Kauppa näytti todella oikealta sekatavarakaupalta, hyllyillä saattoi olla jauhojen ja sokerien välissä sahanteriä ja karamellitkin myytiin irtonaisina, ahdasta mutta kodikasta, täältä löytyy varmaan kaikkea.

Kauppias ja kuski naureskelivat tyytyväisinä poistuessaan asunnon puolelle kahville. Kauppiaan rouva kiikutti pojalle listaa juomista , kysäisi hyväntuulisena kenen poikia se noin sievä poika oikein on ja odottamatta vastausta näytti minne loput juomat viedään kun osa on kannettu sisälle kauppaan.

Poika katsoi kellaria , jonne johti todella jyrkät portaat, rouva kävi varoittamassa, ettei poika vain loukkaisi itseään portaissa.Ensin kaksi metriä pystysuoria rappusia , sitten pieneen kylmäkomeroon, kuin maakellariin viileään olisi kannettava parikymmentä koria. Poika aloitti työn. Yksitellen alas ja pinoon ja samanmerkkiset aina samaan pinoon. Nuorukaisen ollessa alhaalla kellarissa , huuteli kauppiaan rouva ylhäältä onko ongelmia ja alkoi laskeutua portaita kellariin. Poika yritti olla katsomatta ylöspäin ,mutta nuoren miehen luonto antoi periksi. Rouvan hameen alla oli koko miehen nuoruus, pojalla seisoi , hän tarjosi apua ottamalla naisen kiinni mahdollisen putoamisen varalta,mutta rouva ei pitänyt laskeutuessaan mitään kiirettä, ikäänkuin hän halusi itseään katseltavan. Sukkien saumat ohjasivat pojan katsetta naisen sääriä pitkin sukkanauhoihin ja sieltä takapuoleen jota peitti suhteellisen löysät mummotyyliset pikkuhousut. Yhtäkkiä rouva heittäytyi suoraan pojan syliin ja kaatuivat lattialle kuin syleilyyn. Nainen laittoi pojan käden rinnoilleen ja päästi pitkän voihkaisun, kuin olisi lauennut. Rouva nousi ylös, kiipesi portaat ja jätti pojan laittamaan loput korit komeroon.Poika istui vähän aikaa yksikseen kellarissa, ennenkuin kapusi pihalle laittamaan autoa lähtökuntoon.Kuski piti hakea kaupan puolelta ja pojalla oli nyt mahdollisuus ostaa itselleen vähän karamelliä. Kauppiaan rouva kehui miehelleen kuinka hyvin uusi poika oli järjestänyt korit kellariin ja pojan maksaessa ostostaan iski tälle silmää.

Kauppiaan tarkastettua kellarin ja laskettua pullot pääsivät juomakuskit matkaan, jäljellä oli vielä muutama paikka , jotka poika hoiteli jo rutiinilla kun ei pressun alla ollut enää kuin palautuskoreja pulloineen.

Scania hyrräsi tasaisesti kohti kaupunkia, poikaa nukutti, olihan hän laskenut lavalta montasataa juomakoria ja nostanut samanmäärän tyhjiä tilalle. Kuski vilkaisi nukkuvaa poikaa, pojalla oli erektio, väsymys, nuoruus ja scanian hyrräävä rytmi saavat moista aikaan, ajatteli hän haikeana.

Poika heräsi, hänellä oli edelleen erektio, hän koitti peittää etumustaan,katsoi kuskia joka hymyili kuin ei olisi tietoinen mistään ja silti tiesi jotain. Poika yritti ajatella kaikkea mahdollista, millä ei olisi mitään tekemistä kauppiaan rouvan kanssa ,mutta ei pystynyt. Rouva oli tarjonnut hänelle sellaisen elämyksen ,jota hän ei tule eikä halua unohtaa koskaan.