Kesätyötä Kuuma ja kirkas kesäaamu hehkuttaa päälakea vaikka jalat likoavat järvessä,outo juttu, käännyn ylösalaisin. Kuuma ja kirkas kesäaamu hehkuttaa jalkojani vaikka pääni on järvessä. Päivää, mitä varten yritän hukuttautua heti aamusta,vaikka on näin kaunis kesäaamu. On aika hiljaista, järven pinta kimaltaa kylmästi kuin lasi,tyyntä, ei ole kiire mihinkään, mitään ei tapahdu. Pöydässä kärpänen yrittää irottautua kahvikupista, on tainnut kastella itsensä sokeriin, täytyy auttaa.Se lentää hujauttaa ikkunaan ja piirtää sokerilla hauskoja kuvia lasin pintaan, aika vesseli. Karjalanpiirakka taisi liikkua, katson uudestaan, ei ,täytyy lähteä takaisin rantaan, vaikka kävisin vähän soutamassa. Vene liukuu tasaiseti pitkin tyvenen pintaa,airo jättää vedestä noustessaan hauskan spiraalin veden pintaan,on hienoa olla elävä olento maan päällä, sillä eihän ole sanottu ,onko vaikkapa Marsissa elämää vai olisiko se maan peilikuva.Jospa Mars onkin kuin tyyni vesi ,josta maan elämä heijastuu takaisin,peili. Kuinka hirveän paljon tuhlataan rahaa pelkän peilikuvan tutkimiseen, olemme kuin apinoita pelleilemässä peilin edessä. Joku huutelee ja huitoo vastapäisessä niemessä.Täytyy lipua katsomaan,eihän tarvita kuin muutama soutava veto ,niin olet jo perillä. Hyvä vene, savolaismallinen karjalanpiirakka. Kyytiä vailla, souda minut, minä maksan. Kaunis on katsella naisen vartaloa,kun valo tunkee kesämekon läpi piirtäen ääriviivat tajuntaasi, kun hän nousee veneeseesi.Hän istahtaa peräpäähän ,ottaa melan ja alkaa ohjata kuin olisi työkseen verkoilla käynyt.Soutaessani en saata sanoa mitään,tuijotan vain ymmärtävinäni kaiken mitä tuo nainen puhuu. Suu käy kuin kaksitahtinen perämoottori. Nainen tietää minne vene ohjataan, minä vain soudan, en pidä kiirettä, kun ei ole pyydetty. Sinisiä kukkia mekko täynnä, aika avonainen,tissit tärisee ja suu käy.Varmaan kuulevat kaikki lahden laitamilla asuvat, heinäpellolla työtätekevät, verkkoja selvittävät vanhat miehet mitä tuo nainen selvittää. Ihana kana, ottanut varmaan paljon aurinkoa, jalat on kuin fazerin suklaata, polvet kiiltävät auringossa kuin Kekkosen kalju eduskunnan täysistunnossa. Nainen alkaa yhtäkkiä itkemään, mongertaa jotain epämääräistä murretta ja nieleskelee kyyneleitä, melankin se pudottaa. No voi perkele, mikä sille nyt tuli, ei sitä voi mennä lohduttamaankaan kun vene kaatuu ja uppoaa, on nämä niin kaitasia nämä savolaisveneet. Jos siellä Marsissa on sittenkin elämää ja tuo nainen on menossa takaisin sinne, ei tuo ole täkäläisiä, koreakin kuin itkevä riikinkukko, minä alan soutaa ympyrää ettei se pääse rantaan. Minä olen saanut vangiksi marsilaisen kanan, tästä voi aueta julkisuus. Olin ufon kanssa soutamassa, mutta en antanut periksi, kirjoittaisivat iltapäivälehdet. Se lopetti itkemisen ja alkaa taas palpattamaan. Minä soudan edelleen ympyrää, voimistan hiukan vetoja, nyt saa Marsin tyttö kyytiä. Entäpä jos se onkin miespuolinen naisennäköinen ufomies ja varmaankin vielä kaiken lisäksi homo. Perkele, nyt pitäisi saada apuvoimia. Nyt se nousee seisomaan ja alkaa riisumaan mekkoaan, vene keikkuu uhkaavasti, voi luoja miten voi vartalo olla kaunis,paljaat hyvinmuodostuneet pakarat sojottavat yhtäkkiä edessäni, haarojen välistä vilkkaa makaavan naisen pusuhuulet, se yrittää sukeltaa veteen ja sukeltaakin, tuli varmaan marsilaiselle kuuma. Tuli kuuma myöskin minulle, voi hittolainen, jos minä nyt hyppään sen perään, se varmaan hukuttaa minut. Nainen ui veneen perässä ja puhuu ja minä soudan rauhallisesti kohti rantaa. Istun jännittyneenä veneessä ja odotan kun tuo höpöttävä marsilainen, vähintäänkin homo nainen nousee vedestä. Nousen veneestä ojentaakseni sille pyyhkeen, se tarttuu ilkosen alastomana minuun kiinni ja riisuu minut, minulla pelottaa. Suoritamme universaalin yhteyden. Ei kukaan usko enää minua, ei lehteen voi laittaa; homosteli marsilaisen naisen kanssa joka oli kana. |