Luikki

Mies pakoillut ulkonäöstä päätellen ainakin viikon akkaansa ja velkojiaan. Hänellä menee hyvin silloin, kun hänelle ei ole kukaan velkaa, eikä häneltä lainata mitään. Hän on aina pyrkinyt olemaan omavarainen, jos hän tarvinnut jotain, hän on ostanut sen, maksoi mitä maksoi, velkaraha ei tunnu niin pahalta tuhlata kuin itse omalla työllä tienattu. Hän on maksanut laskunsa aina eräpäivän seuraavana päivänä, tehdäkseen kiusaa suurien firmojen kuten esimerkiksi vakuutusyhtiöiden laskutusjärjestelmille, mutta kavereille hän on maksanut velkansa aina ajallaan. Häntä on pidetty reiluna ja mukavana miehenä, eikä hän ole pettänyt vaimoaankaan kuin ajatuksissaan. Miehellä on vilkas mielikuvitus ja luja usko tulevaisuuteen. Hänet masentaa vain eräänlainen asioiden hallitsemattomuus, tila, jolloin ihminen ei saa pysymään asioita järjestyksessä, vaikka kuinka yrittäisi. Siitä seuraa hermostumista, raivoilua, väkivaltaa, halua käyttää päihteitä ja polttaa tupakkaa sekä seksuaalisten paineiden lisääntyessä kehittyy pakonomainen tarve käydä käsiksi vastakkaiseen sukupuoleen, jopa ennalta tuntemattomiin naisiinKuitenkin oman aviopuolison raiskaaminen helpottaa noin terapeuttisesti ajatellen miehen kuin miehen sisäistä paineenkestokykyä ja järjestyksen pitoa. Hallitut ja hillityt tunteet on pidettävä ulkoisesti kurissa, vaikka kuinka ahdistaisi.

Laskuja oli kertynyt miehen pöydälle aikamoinen pino ja muutaman kerran oli jo pankinjohtajat kyselleet hänen maksukykyään ja valmiutta hoitaa yhteisiä pankin asioita mahdollisen pankkikriisin varalta, onhan oman pankin turvaaminen meille ihmisille sydämen ja omantunnon asia. Myöskin ulosottomiehen yhteydenotot ovat antaneet miehelle potkua ajatella omilla aivoillaan tätä järjestelmän luomaa, markkinavoimien johtamaa peliä.

Halu antaa periksi on vallannut monen perheenpään mielen, taistelussa oman minänsä puolesta itseään vastaan. Kun lapset ovat kasvaneet jo itsenäisiksi kusettajiksi ja imevät vanhemmistaan viimeisiä mehuja osaamatta silti ostaa itselleen ruokaa, saati sitten valmistaa sitä. Kun vanhempien suurin huoli on kantaa kekoon ravintoa jo aikuistuneille uusavuttomille lapsilleen, saattaa omien elämänarvojen järjestykseen asettaminen tuottaa liian suuria paineita. Omien asioiden ja mielihyvää tuottavien, kuten rakkauden ja intohimon, ennen niin suuria ponnistuksia vaatineen miehen ja naisen välisen sukupuolisen kanssakäymisen katoaminen jonnekin laskupinon ja yhteiskunnallisen vastuun alle, ei ruoki suinkaan niitä elämän arvoja, joita toivoisi vielä vähän olevan.

Luikkiminen on muodostunut monelle erinomaiseksi tavaksi lisätä jännitystä elämään ja mahdollisuudeksi nauttia vapaudesta olla oma itsensä, hallita vähän aikaa velkojiaan, alistaa näitä kuuntelemaan murheitasi, jonka jälkeen elät siinä uskossa, että sinua todella ymmärretään. Ihanaa itsepetosta, mutta se helpottaa. Me olemme oppineet valittamalla hakemaan myötätuntoa ja ymmärrystä itsellemme, kukaan ei uskalla ilmoittaa olevansa onnellinen ja vapaa. Mies on onnellinen ja vapaa, joten hänen täytyy luikkia ettei hän jäisi kiinni. Mies ei käytä alkoholia eikä muitakaan päihteitä, jos hän käyttäisi hänen olisi hyvä olla, eikä miehen tarvitsisi pakoilla ketään. Juoppo kuuluu yhteiskunnan hallittaviin asioihin, sille on oma hallintajärjestelmänsä toisin kuin vapaalle ajattelijalle. Mies yrittää kaikin tavoin päästä irti hallittavuus pelistä ja luikkiminen on toinen lyhytikäinen pakotie siitä. Toinen on kuolema. Poliitiikassa on luikkiminen hyvin yleinen tapa eli asioita ujutetaan, venytetään, siirretään toisen vastuulle ja otetaan kunnia asian alullepanosta, varsinkin silloin, kun asiasta tehty päätös on yhteiskunnallisesti näyttävä. Jos taas asiasta tulee negatiiviset palautteet ja politikko on menettämässä kasvonsa, luikkiminen on ihan varteenotettava vaihtoehto ajatellen seuraavia vaaleja.

Naisen luikkiminen ei juurikaan poikkea miehen vastaavasta, nainen vain osaa luikkia tilanteesta toiseen käyttämällä hyväkseen naisellisia avujaan, lukkiutumalla täysin miehen läheisyydessä ja aukeamalla vasta, kun miehellä on heikkoudessaan siihen varaa. Mies on vain yksinkertaisesti niin tyhmä, että menee samaan halpaan joka päivä. Tämän takia naisen, pankin, vakuutusyhtiön, työvoimatoimiston ja monien muiden miestä hallitsevien ja miesten kehittämien instanssien pilkka osuu juuri miehen omaan nilkkaan. Kun on tehnyt kerran virheen, on siitä kannettava seuraus loppuelämän ajan. Raamattu kertoo, että Jumala teki naisen miehen kylkiluusta. Taitaa sekin olla vain miesten keksimiä saunajuttuja, että nainen kulkisisi miehensä perässä, kuin uskollinen autokaupan myyjä tai sen koira. Toisaalta tämä raamatullinen kylkiluuteoria on mahdollistanut miehen käyttää valtaa perheessä, että työelämässä. Ajatella, jos raamatussa lukisi, että mies on tehty naisen häpyluusta, vaikka tämän päivän miestä katsellessa, voisi näin olettaakin olevan. Miehet luikkivat totuutta pakoon kuin luotuna pakoilemaan. Moniko mies uskaltaa nousta barrikaadeille puolustamaan omaa perhettään yhteiskunnan holhousmentaliteettia vastaan, miehet uskaltavat kyllä valittaa vakuutuksien korvaamattomuuksista ja pankkien koroista, mutta eivät uskalla lyödä vaimonsa raiskaajaa turpaan. Lähtevät luikkimaan, kun näkevät, että vaimolla on rakastaja, etteivät joutuisi hankalaan välikäteen ja joutuisi selittämään omaisuuteen sidottuja tunteitaan.

Lasten luikkiminen syyllisyyden pakoilussa on yleensä kääntynyt vanhempia vastaan kusettamalla näiltä rahaa huumeisiin, peleihin ja muihin huvituksiin. Vanhemmilta on helppo saada rahaa, koska nämä maksavat milellään siitä, että pääsevät lapsistaan eroon ja varmistavat näin itselleen vapaata aikaa. Rakkaus ja huoli silti lapsista ja lähinnä niiden tuhoamasta omaisuudesta saa vanhemmat olemaan koko ajan varpaillaan ja viritettyinä hakemaan syyllistä jostain ulkopuolisesta tekijästä kuin omista lapsistaan, on luikkimista sekin. Tämänpäivän nuoret pitävät niin montaa asiaa itsestäänselvyytenä, että mahdollisen luonnonkatastrofin sattuessa on mahdotonta kuvitellakaan, turvautuvatko namä vanhempiinsa vaiko anarkiaan. Mutta, niinhän mekin vanhemmat olemme odottaneet maailmanloppua epätoivoisesti, että saisimme taistella omastamme, siitä, mikä meille kuuluu, olkoon se mitä tahansa. Maailman loppu on sisällämme, se odottaa toteutumistaan, se on kuolema.

Miehestä tuntuu kuin hän haluaisi antautua, mutta ei tiedä kenelle. Kenelläkään ei ole halua kantaa huolta jonkun pienipalkkaisen hikisen miehen asioista, miehen, jolla ei ole vaikutusvaltaa. Mies, joka ei ole mitään, jolla ei ole ketään, on luikkimalla pilannut rehellisyyden, suoran rakkauden ja on tehnyt itsestään hyljeksityn, inhottavan luikin.

Hänen vaimonsakaan ei enää voi antautua miehelleen kuin säälistä, antaa luikkimalla takaapäin, koska ei voi katsoa häntä silmiin. Miehestä on pakko tulla presidentti, ei ole enää muuta vaihtoehtoa, vaaleissa saa kansalta kaiken anteeksi, presidenttihän kuuluu kansalle, yksityiselämää myöten. Valtakunnan ykkösmiehen ei tarvitse uskoa itseensä, pääasia, että muut uskovat. Luikkimalla valtakuntien suosioon, on johtajien yleinen tapa osoittaa suosiota toisilleen, se on diplomatiaa. Presidenttiä ei saa katsoa silmiin. Ei edes oma vaimo.

Mies on myynyt jo etukäteen isänmaansa saaden tililleen mojovan kasan euroja, jotka on myöhemmin tarkoitus viedä pestäväksi jonnekin euroopan ulkopuolelle, ennenkuin petoksesta jää kiinni ja saa kaiken anteeksi. Köyhänä kiinni jääminen on paljon vaarallisempaa kuin rikkaana. Vankilat on tehty rikollisia varten, ei luikkijoille.

Luikkiminen on elämäntapa, luikkiminen on taidetta.