Minä itken

Se itkee taas katkerasti, siihen voi mennä ihan lähellekin, ei se mitään huomaa. Tuota se on tehnyt ainakin viimeiset viisi vuotta, sen jälkeen , kun sillä alkoi mennä jotenkin huonosti. Sen vaimo kuoli jollakin epämääräisellä matkalla ja lapset on lähteneet kuka minnekin, eivät ole käyneet pahemmin katsomassa isäänsä, yksin se elelee raukka, iltaisin vain itkee. Vähintään kolme tuntia, joka ilta, satoi tai paistoi. Se kiipeää suuren kiven päälle, se on sen paikka. Ihmiset ovat käyneet kaukaakin katsomassa ja yrittäneet keskustellakin miehen kanssa, mutta ovat saaneet vastaukseksi vaan murinaa kuin vihaiselta koiralta. Sillä oli aikoinaan myös koira, mutta viranomaiset katsoivat, että mies ei ole täyspäinen pitämään koiraa ja koira vietiin pois. Päivällä se pysyy visusti mökissään , mitä tehneekään, kukaan ei tiedä. On ne yrittäneet ampuakin miestä, mutta jostain syystä luodit ovat kiertäneet miehen. Viiteen vuoteen se ei ole sanonut kellekään sanaakaan, vaikka ennen oli opettajana mitä puheliain ja mukavin seuranpitäjä. Politiikassakin se oli vähällä päästä eduskuntaankin, kunnanvaltuustossa se ehti istua jopa kaksi kautta, saanen aikaan monia kuntaa hyödyttäviä aloitteita.

Tytöt istuivat auringossa koulun seinustalla ja juttelivat niitä näitä. Eräs heistä otti yhtäkkiä puheeksi miehen , joka itkee iltaisin pihakivensä päällä. Tyttöä kiinnostaisi jututtaa miestä ja kysyä miksi se itkee. Muut tyrmäsivät tytön puheet heti alkuunsa ja pitivät tätä hiukan omituisena, erittäin omituisena. Mutta hän vain mietti miestä , otus kiehtoi häntä. Tyttö oletti kaikenlaisten asioiden sekoittaneen miehen pään ja jos mitenkään hän voisi Jeesuksen kanssa auttaa, hän mielellään pelastaisi miehen sieluparan. Toiset tytöt lähtivät ja jättivät uskovaisen, Jeesuksen kanssa nurmikolle istumaan. Minä menen sinne, kävi miten kävi, käyn tarjoutumassa vaikka siivoamaan.

Tyttö lähestyi taloa hyvin pelokkaasti, mutta hän oli päättänyt olla antamatta periksi, Jeesuskin halusi auttaa miestä. Tyttö saapui etuovelle, koputti oveen, ovi aukesi narahtaen, se ei ollutkaan lukossa. Sydän hakkasi nuoren rinnassa villinä, kuin olisi varsana kevätniitylle kirmaamassa, voi luoja kun tyttöä pelotti, kuten Jeesustakin varmaan. Talossa ei näkynyt ketään, outo talo , seinillä kaikenlaisia näyttelijöiden kuvia , lattialla makasi täytetty nainen, se on sen vaimo, voi itku , missä me Jeesus olemme. Tyttö joutuu paniikkiin ja yrittää juosta ulko-ovelle, jota ei enää olekaan. Ikkuna, jossain täytyy olla ikkuna, mutta on vain kuvia, seinät täynnä kuvia. Tyttö purskahtaa itkuun. Älä itke tyttökulta, kuuluu takaa miehen ystävällinen ääni, mikä sinun nimesi on. Jaana, vastasi tyttö ääni väristen, aiotko sinä tappaa minut , kuten olet tappanut näköjään vaimosikin. Shhhh, sanoi mies, hän nukkuu. ei herätetä häntä. Tule, sinun on varmaan nälkä, entä Jeesus, sinähän et syö lihaa.

Mistähän tuo mies on kaiken ruoan hankkinut, kun kukaan ei ole sitä kaupassa nähnyt ja miksi sen vaimo makaa lattialla liikkumattomana, kuolleena. Jaana katsoi miestä silmiin ja yrittää kysyä vastausta kaikkiin kysymyksiin, mutta hänen huulensa liimautuvat yhteen.

Mies suutelee vaimoaan , vaimo nousee ylös, tervehtii tyttöä ja poistuu toiseen huoneeseen.

Haluatteko te, sinä ja Jeesus, katsoa vaikka jotain videoita sillävälin kun minä käyn itkemässä iltaitkuni kivellä. Mies poistui, Jaana nukahtaa sohvalle.

Herää Jaana, sinun on aika lähteä, kiitos kun kävit toimittamassa asiani, vaimoni ja minä pärjäämme nyt taas pitkään. Jos sinulla haluttaa joskus tulla käymään , tule vain, mutta tule yksin, jätä Jeesus kotiin, niin voimme keskustella vapaasti, minä en luota Häneen.

Elämässä on paljon asioita joita ihmisen ei kuulukaan selvittää eikä tietää, joskus on paha olla, joskus hyvä. Se on itsestä kiinni kuinka kukin elonsa polut valitsee, kukaan toinen ei sitä puolestasi tee. Tee ratkaisusi siis itse äläkä anna minua ilmi sillä kukaan ei usko sinua.

Jaana poistui talosta , eikä muistanut siellä ikinä olleensakaan.

Itkeminen kivellä on herättänyt niin suurta ihmetystä ympäristön kunnissa, että kansan herkimmät myötäeläjät ovat ottaneet yhteyttä psykiatrisiin, että myöskin virkavallan edustajiin, saadakseen miehen lopettamaan moisen sairaalloisen vollottamisen, mutta he ovat joutuneet antamaan periksi, koska laki ei kiellä missään itkemastä julkisesti.

Sensaation nälkäiset kunnan matkailuimagon rakentajat ovat tietenkin hyötymismielessä kutsuneet paikalle uutiset televisiosta , että radiosta saadakseen paikkakunnalle maksavaa väkeä mahdollisimman paljon. Koska mieheen ei ole saatu itkemisen takia minkäänlaista keskusteluyhteyttä, ovat ahneet kunnan virkamiehet rakennuttaneet aidan miehen asuman pihan ympärille. Portilla he myyvät pääsylippuja ja itkuliinoja, joissa on kunnan vaakuna, jotta turisti muistaa missä on käynyt itkemässä, koska miehen itku on niin tarttuvaa , että se itkettää kaikkia, jotka sen kuulee.

Uutiset ovat saaneet aikaan kansan ryntäyksen paikanpäälle, miehen pihan ympärille on syntynyt kokonainen markkinapaikka kaikenlaisine kojuineen, joista saa ostaa kaikkea suruun ja itkemiseen liittyvää turhanpäiväistä turistikamaa. On nenäliinoja , joissa on kadettujen hautakivien kuvia viimeisen viiden vuoden ajalta, ylösalaisin pidettäviä ristin mallisia kynttilöitä, pienoismalleja kolariautoista ja itseäsi esittäviä nukkeja vieraissa. Kaikkea mahdollista surullista, joka kiihottaa ja lisää surua katsojiin ja myötäitkijiin.

Paikasta on muodostunut varsinainen rahasampo kunnalle, mieskin on itkenyt säänöllisesti ja kunnan talous on kääntynyt komeasti voitoksi. Miehestä on tehty lukuisia tarjouksia , elokuvasopimuksia, hänet on haluttu siirtää suuriin metropoleihin pihakivineen ja taloineen, mutta kunta ei ole halunnut hänestä luopua, onhan hänen ansiostaan paikkakunnalle saatu teollisuutta, vaurautta ja komeita rouvia, jotka ovat perustamassa suojeluyhdistystä itkevälle miehelle.

Kansaa oli taas kerääntynyt odottamaan, milloin kuuluisa itkevä mies nousisi taas kivelle itkemään. Jaanakin seisoi eturivissä katsomassa kuinka mies aloitti jälleen kerran itkunsa ja ihmiset nyyhkivät kiven ympärillä, missä mies istui. Jaana tuijotti miestä suoraan silmiin ja oli näkevinään kyynelten läpi miehen iskevän hänelle tervehdykseksi silmää.

Suojeluyhdistyksen rouvat toitottivat kuin hanhilauma keräyslippaat kourassaan miehen ikävän puolesta . Yhtäkkiä mies nousi seisomaan, itku taukosi, ihmiset katsoivat hölmistyneenä toisiaan ja kellojaan, eihän sen pitänyt vielä lopettaa, seurasi hälinää , joka vaimeni täydelliseksi hiljaisuudeksi. Kukaan ei uskaltanut edes yskäistä. Jaanakin hätääntyi ja katseli hermostuneena ympärilleen. Hän yritti päästä miehen luo väkijoukosta, järjestysmiehet yrittivät häntä estää, mutta mies ojenti kätensä kohti Jaanaa ja veti hänet kivelle. Kansa katseli kummissaan paikanpäällä ja kotona televisioden ääressä kuinka tytön käy. Jaana tunsi itsensä onnelliseksi, olihan hän meediotten senhetkinen tähti, Jaanaa pelotti, hän takertui mieheen tiukasti kiinni, puristi tätä kaikin voimin ja mies suuteli häntä.

Kansa puhkesi liikutuksen kyyneliin ja alkoi taputtamaan yltiöpäisesti.

Mies nosti Jaanan syliinsä ja kantoi tämän sanaakaan sanomatta taloonsa, yleisö poistui tyyväisenä näkemäänsä paikalta, yön varjo peitti pihapiirin. Televisiouutisissa näytettiin vielä parhaat pätkät nauhalta ja toimittajat lopettivat lähetyksen klassiseen, itkeekö mies vielä huomenna, tyyliin.

Jaana katseli miehen asuntoa ymmällään, lattialla makasi nainen vähissä vaatteissa, yllään vanhanajan liivit, sellaiset joihin laitetaan sukat kiinni. Toisessa jalassa oli saumasukka, sellainen vanhanaikainen, toinen oli paljaana. Naisella oli päässään kukallinen huivi. Naisen täytyy olla kuollut, ajatteli Jaana. Seinillä näkyi valtava määrä erilaisia elokuvatähtien kuvia, Jaanasta alkoi tuntumaan kuin hän olisi käynyt täällä ennenkin. Mies suuteli lattialla makaavaa naista, nainen nousi ja käveli toiseen huoneeseen. Jaanassa paloi valtava halu tuohon mieheen, hän takertui mieheen kiinni , repi housut häneltä alas ja paljasti miehen salaisimman päivänvaloon. Miehellä oli erektio, Jaana alkoi imeä hänen penistään. Mies yritti alkuun vastustella, mutta joutui antamaan nautinnolleen periksi. Jaanalle tämä oli ensimmäinen kerta , olihan hän juuri täyttänyt viisitoista. Tyttö riisuuntui, asettautui selälleen Tyttö tunsi, kuinka täyteläinen kaluliikkui edestakaisin sisällään, hän puristui voimakkaasti mieheen kiinni. Jaana ei uskaltanut päästää ääntäkään, tuntui hurjalta, kaikki pyöri päässä, kuin kesäaamun usvainen ranta olisi kutsunut uimaan lämpimään syleilyynsä, hukuttamalla menneet muistot järven pohjaan.

Lämmin mahla valui miehen kalusta täyttäen Jaanan pienen verisen elämän luukun ääriään myöten täyteen. Tyttö ei voinut pidätellä itseään enää, hän voihki ja itki, tuntui hyvältä, sellaiselta ei ole koskaan tuntunut ei edes unessa.

Mies aukaisi television, hänen vaimonsa istuutui vierelleen, he odottivat uutisia. Jaana makasi lattialla ilman housuja veren ja sperman tahraamat reidet levällään, häntä hävetti. Istuiko miehen vaimo koko ajan katselemassa , kun he rakastelivat. Uutisissa kysyttiin , itketäänkö tänään, koko valtakunta odottaa jännityksellä, itketäänhän.

Jaana herää unestaan, hän kävi ostoksilla suuressa kaupassa, hän kierteli alastomana kauppaa keräten kaikkea mitä ikinä halusi ostoskärryihinsä. Hänen ei ollut yhtään kylmä, eikä kukaan tuijottanut häntä, vaikka hänellä ei ollut vaatteita. Jaanalla oli hyvä olla. Mies pyysi tyttöä lähtemään , olisi itkun aika. Jaana poistui talosta ja asettui kiven eteen lempipaikalleen valmiina itkemään , kuten koko valtakunta, oli iltaitkun aika.

Mies saapui paikalle, asettui istumaan jooga-asentoon kivelle , kansa odottaa henkeään pidätellen . Jaana katsoo miestä silmiin , mies on hänestä kiinnostavan säälittävä, hän haluaisi luovuttaa neitsyytensä tuolle miehelle. Mies iskee hänelle silmää. Tuhansia vetisiä silmäpareja tuijottaa miestä odottaen itkua.

Mies nousee seisomaan ja alkaa puhua: Mitä te haluatte minusta, mitä minä olen teille tehnyt te olette ajaneet minut ja minun perheeni kuolemaan, te olette itsekkyydessänne tuhlanneet kaiken sen henkisen pääoman jonka olen teille lahjoittanut. Te hylkäsitte minut, kun huomasitte , että minulla ei ollut enää varaa elää teidän maailmassanne, te panitte minut itkemään omaa surkeuttani, mutta nyt olen pannut kostoksi teidät itkemään omaa surkeuttanne, ahneuttanne ja omahyväisyyttänne. Te vapisette vielä pelkonne edessä, pelon, jonka te itse luotte materialismissanne. Te olette unohtaneet , että ihminen on yksilö, jolla on tunteet, taito auttaa toista ja rakastaa. Teidän johtajanne vievät teidät kulttuurittomaan erämaahan ja jättävät teidät sinne kuolemaan, kuten te jätitte minut ja perheeni , silloin kun asetitte kännykän ja tietokoneen Jumalan paikalle. Minä en enää itke, te olette kovettaneet sydämeni jäiseksi suklaaksi, joka sulaa vasta nuoren viattoman rakkauden satuttaessa sisintääni, tule Jaana, lähdetään kotiin. Hän otti tyttöä kädestä kiinni ja he kävelivät kohti taloa. Miehen vaimo seisoi kauniinpana kuin koskaan, kuin enkeli, vastassa hymyillen ja halasi molempia. He poistuivat sisälle taloon. Yleisö kaikkosi kuka minnekin, hämillään tapahtuneesta.

Mies ja vaimo tuijottivat toisiaan silmiin, kuin ensi kerran kohdatessaan toisensa. He alkoivat intohimoisesti riisua toisiaan siirtyen samalla makuuhuoneeseen jättäen Jaanan omiin oloihinsa. Tytto poistui talosta jättäen pariskunnan toisilleen unohtaen samalla kaiken, mitä oli nähnyt ja kokenut. Hän oli raskaana ja onnellinen.