Musta Leski

Se tuli sinne joka päivä, satoi tai paistoi. Sillä oli pikimusta tukka, musta aurinkolasit, mustat saumalliset sukat, musta mekko jonka helmat ulottuivat hiukan polvien yläpuolelle. Se tuli sinne aina vanhalla polkupyörällä, joko ajaen tai taluttaen sitä. Se lauloi jotain tunnistamatonta virttä ja sillätavoim ilmeisesti kutsui kujakissoja syömään tuomiaan makupaloja. Kissoja ilmestyi tietyille aidanraoille useita ja ne näyttivät tuntevan ruokkijansa hyvin. Aivan kuin tuo musta nainen olisi keskustellut kissojen kanssa ja kissat vastailivat sille. Minä olen musta kissa, hyvää päivää, uros, minulla on vihreät silmät ja tuima katse. Minä kuvittelen olevani kulmakunnan komein kissa ja tiedän että naaraskissat sen jollain tapaa myös aistivat ja joskus keimailevat häntä pystyssä minulle. Tässä sateisen aamun kunniaksi ajattelin ensi töikseni käydä hiukan torilla katselemassa olisivatko kalastajat tuoneet mereltä mitään kenties ehkä uutta kalalaatua, joka panisi meikäläisen yksipuoliseen ruokavalioon hiukan vaihtelua. Vaikkakin komeana uroskissana oleminen tuo mukanaan erittäim paljon vastuuta ja huolta omasta ulkonäöstään, ei tälläisellä sateella turkki märkänä viitsi paljon itseään peilata, saati sitten nuoleskella happosateiden kostuttamia mustan, kauniin turkkini karvoja, joten olen päättänyt valita itselleni kapinallinen-lookin. Joskus tekee hyvää tuntea itsensä todella punkkariksi tai heavy-kissaksi ja odottaa, että joku tuntisi jonkunsortin sääliä sinua kohtaan, veisi kotiinsa, pitäisi sylissään ja ehkäpä syöttäisi sinulle vaikkapa felineä tai tuoreen silakan. Minulla on erikoinen ystävä, ihminen, musta leski. Se tulee joka päivä tietylle kololle, joka on erään vanhan pihan aidassa tai oikeastaan se on aidan alla, mutta väliäkö sillä. Musta leski tulee, virsi kuulostaa tänä aamuna hiukan alakuloiselta, johtuneeko sateesta, vai ovatko ihmiset taas pahoittaneet sen mielen puhumalla hulluudesta tai huudelleet sille rivouksia. Minun mielestäni se on kaunis ihmiseksi, ehkä se johtuu siitä, että jollain tapaa minä pidän mustasta väristä ja virsistä. Joskus minua vain harmittaa ja huvittaa kun se tuo minulle pullanmuruja, vaikka minulla ei ole oikein nälkäkään niiden suhteen mutta kaikkeen tottuu, kun oikein yrittää. Kosketus on tärkein ja hyvä ajatus. Sen mustan lesken sylissä on minulla lämmin olla, vaikka se puhuukin minulle aina Jumalasta ja ylösnousemuksesta ja ikuisesta elämästä. En ole kyllä erityisen uskonnollinen kissaksi, mutta sen sylissä tunnen joskus syvää rauhaa ja ylösnousemusta ja tunnen olevani kaupungin komein vihreäsilmäinen musta kissa. Se pyysi minua kerran mukaansa ja vei minut asuntoonsa, joka sijaitsi vanhassa puutalokorttelissa, joka oli nähnyt monenlaisten ihmisten ja kissa-eläinten syntyvän, kasvavan ja kuolevan. Asunto sijaitsi pihapiirissä, jossa kauppa-opiston käynyt jupinalku ei voisi kuvitellakaan edes käyvänsä. Kaikkialla tuoksui nk. kissankakka ja kissankusi, joka oli minulle erittäin luonnollinen tuoksu, vähän niin kuin ihmiselle silakka, ei niin ihana, mutta kuitenkin siedettävä.

Musta Leski osa 2

Minut se kantoi sisään ovesta, jonka kynnyksellä se joutui hieman kumartumaan, koska ovi-aukko oli selvästi sille liian matala ja se teki sen niin tottuneesti, kuin olisi ikänsä asunut samassa talossa. Se asetti minut hellästi pehmeään nojatuoliin ja meni veisaten toiseen päähän huonetta eli noin kahden metrin päähän, sillä huone ei ollut suuren suuri. Se pani kalakeiton kiehumaan, tunsin syvää rakkautta sitä kohtaan, meinaan tässä vaiheessa kalakeittoa, sillä olenhan säädyllinen kissa. Nyt minulla oli aikaa hieman tarkastella paikkaa mihin minut oli pyöränselässä tuotu. Tein havaintoja toinen silmä kiinni, että en paljastaisi itseäni sivistymättömäksi, eikä se luulisi minun olevan ensikertaa vieraassa paikassa ja sitäpaitsi ulkona satoi vettä. Huone oli sanoinkuvaamattoman epäsiisti, erittäin kissamaisen lumoava. Joka puolella vanhoja lehtiä, tyhjiä säilykepurkkeja, joissa oli ollut islantilaista kissanruokaa. Seinille se oli virittänyt pyykinkuivausnaruja, joihin oli ripustettu pelkästään mustia vaatekappaleita. Yhdellä seinällä oli jonkun harrastelijamaalarin maalaama kissa-aiheinen taulu. Lipaston päällä oli mustaksi maalattu kukka ja myöskin täytetty musta kissa, hetkinen, ei helvetti, nyt alkoi mielikuvitus lentää. Se lauloi taas jotakin virttä ja näytti nyt huomattavasti virkeämmältä kuin jokin aikaa sitten ulkona. Se suori sukkiensa saumoja ja kävi välillä silittämässä päätäni. Minusta tuntui kolkolta, antaakohan se minullekin kalakeittoa, joka tuoksui mielestäni sietämättömän herkulliselta. Viis siitä vaikka minut tapettaisiinkin, kauheampaa olisi kohtalona tulla kuohituksi, ajattelin, sillä minun oli nälkä. Keitto oli herkullista, ehkä hiukan liikaa suolaam muuten kyllä oikein makoisaa. Minulle tarjoiltiin oikein vadilta, jossa oli kissan kuva. Mitenkähän olisi, jos jäisin lemmikiksi. Mikäs meidän olisi yhdessä asustaa, se keittelisi kalasoppaa ja minä voisin vaikka kehrätä. Kyllä se juoksuaikakin siinä sivussa menisi, kävisin vain kymmenkunta narttua kepittämässä ja tulisin taas sille kehräämään ja se keittäisi minulle kalakeittoa. Vaikka täytetty musta kissa minua hiukan kuvottikin, ei se estänyt minua mitenkään sen syliin sulattelemaan erinomaista ateriaa. Otin kaiken hyvin kollimaisen rauhallisesti ja nukahdin sen lämpimään syliin kuunnellen kaunista virttä; maan korvessa kulkevi kissojen tie… ohhoihoijaa, kylläpä nukutti makeasti. Näin unta, että olin ajamasssa sumuisella maantiellä suurta rekkaa ja yht’äkkiä edessäni tielle ilmestyi Jeesus Nasaretilainen valkoisessa viitassa kädet levällään, ja minä en saanut autoa pysähtymään, joten Hän jäi rekan alle. Se oli poissa, olin yksin. Sen on varmaan täytynyt mennä ruokkimaan kujakissoja, sillä nyt taitaa olla taas se aika päivä päivästä… Toivottavasti se ei hyysää tänne ketään toista kattia, sillä minun on täällä niin hyvä olla. Nyt se taitaa tulla, on se kummallisen kiehtova ihminen, jotenkin sensuelli, mitä se nyt tarkoittaakaan. Se veisaa, se silittää minun päätä, varmasti se on jotenkin sensuelli. Mikähän se nimi on varmaankin Elli, tuumasin. Se sytytti öljylämpyn, siltä on ilmeisesti katkaistu sähköt ja se veisaa. Onkohan se semmonen yksinhuoltaja tai lesbo. Meidän kissojen on kovin vaikeaa käsittää ihmisten monimutkaista maailmaa, meille riittää kunhan vain pysyy turkki kunnossa ja sapuskaa löytyy vähintään kolme kertaa päivässä. Sitäpaitsi kollikissojen juoksuaika ei kuulu ymmärtämisen arvoisiin asioihimme, sillä se on täysin meistä riippumattomista syistä jotensakin vaiston varaista.

Musta leski osa 3

Sen kämpässä alkaa olla sillä olen pitänyt mukavuuslaitoksenani vanhaa pesuvatia, jonka pohja on syöpynyt puhki. Ei sillä itselläkään näy helppoa olevan, se käyttää nimittäin alusastianaan vanhaa emalista lasten pottaam jossa on kissan kuva, sitten se tyhjentää pottansa huitaisemalla vain ovesta ulos ja sillä siisti. Minun tekisi mieleni jo tavata muitakin kissoja, vanhoja kavereita joiden kanssa olen saanut halia ja tapella vuosikaudet, mutta kuinka saisin sen sanottua hellävaraisesti, sillälailla, ettei tuo laupias ihminen loukkaantuisi. Mutta puhumalla suoraan sille, reilusti ja suoraan, asiassahan ei pitäisi olla minkään laista ongelmaa. Se osaa kissojen kieltä. Se sanoo: kuule, sinä armoitettu kolli, oletko sinä ollut onnellinen kanssani nämä kaksi päivää. Olenko minä hoitanut sinua kuin omaa kissaani, onko tarjoamassani kalakeitossa ollut ruotoja, olenko minä sinun mielestäsi kaunis. Olin ymmälläni, se asetti minut tosi hankalaan tilanteeseen. Aloin puhua: minä en tosiaankaan tiedä kuinka voisin sinua tästä kaikesta kiittää, sillä olet ollut minulle kuin oma äiti, mutta tämä, anna anteeksi, kuvottava sekasotku tekee minut hulluksi ja minun herkkä hajuaistini tästä kärsii, sitä paitsi minä rakastan sinua. Sinä olet seksikkäin sensuelli lesbo jonka olen eläissäni tavannut. Mutta ihmisen ja kissan seksuaalinen kanssakäynti on kielletty kaikkialla, paitsi Tanskassa ja myöhemmin en voi ehkä hillitä itseäni, jolloin rakkautemme voi väistämättömästi johtaa ehkä kömpelöönkin sukupuoliseen yhdyntään. Se vastaa: haluat siis että tapan itseni, jotta muuttuisin kissaksi sillä on ennustettu näin tapahtuvaksi. Olin kaksikymmentä vuotta sitten eräässä syrjäisessä itä-suomen kunnassa piikana eräässä pappilassa. Siellä asui julma kirkkoherra ja jolla oli herttainen vaimo. Vaimo rakasti kissoja yli kaiken, mutta kirkkoherra tappoi jokaisen kissan, mitä oli kuullut vaimonsa silittäneen. Tämä herttainen vaimo pyysi minua silittämäään kissoja puolestaan niin, että hän vain vierestä katsoi ja nautti. Kun kirkkoherra kuuli tästä, hän tapatti vaimonsa ja otti minut panopuukseen ja puetutti minut mustiin ja määräsi minut hoitamaan vaimonsa muistoksi kaikkia kissoja mitä suinkin löytyy. Pian kirkkoherrakin kuoli ja uhkasi kuolinvuoteellaan kirouksella, ellen toimisi hänen tahtonsa mukaan. Siitä lähtien olen kulkenut mustissa ja hoitanut kaikkia kulkukissoja kuten sinuakin, sinä kaunis poika. Jos minä nyt kuolen, tulee minustakin kissa. Samassa hyökkäsin sen kurkkuun, raatelin sen kuoliaaksi ja odotin, hän muuttui todellakin kissaksi ja kiitti minua. Hän oli todella kaunotar ja me rakastimme toisiamme. Olemme mustan lesken kanssa tappaneet ja raadelleet satoja meitä silittäneitä ihmisiä. Vuodessa meillä syntyy kahdet pennut ja me rakastamme toisiamme yli kaiken.

LOPPU