Olenko minä sittenkään minä

Tuntuu kuin en olisi se sama minä joka aikoinaan luotiin minuksi ja jona minänä ehdin toimia ennenkuin aloin tehdä havaintoja väärennetystä minuudestani. Joku ajoi eräänä päivänä autollani ja minun ostamillani bensoilla minun työpaikalleni ja pani minut maksumieheksi. Eräänä iltana istui saunan lauteilla vaimoni vieressä häntä himokkaasti katseleva näköiseni mies, se en voinut olla minä, koska minulla ei saunassa himoita vaimoni vaan kunnon löylyt ja älyllinen keskustelu vaimoni kanssa. Saunan jälkeen en ollut ihan varma itsestäni, kun mustasukkaisuuksissani aloin myöskin himoita vaimoani, kuten saunassa ollut vieras mies teki. Onneksi olin vaimolleni tuttu jo ennestään ja näin onnistuin saamaan hänet himoitsemaan itseäni ja onnistunut sukupuoliyhdyntä oli tosiasia.

Eräänä päivänä kunnanvaltuustossa pyysin puheenvuoron aiheesta, josta en tiennyt yhtään mitään ja puhuin siitä ainakin tunnin ja sen päälle olin korottamassa vielä veroäyriä pennillä, koska eräs naisvaltuutettu ja vielä kokoomukselainen sitä tyhmyyksissään esitti. Esitys meni läpi ja minusta tehtiin kunnan talouden pelastaja, sankari. Vaimo sanoi kotona, et ollut oma itsesi. Olinko itseni vai itse olinko joku toinen. Kuka minun suullani puhuu, kun puheeni aiheuttavat agressioita muissa ihmisissä ja minua tuijotetaan kuin olisin tullut aivan vieraalta planeetalta.

Minä kävelin lähelle nuorta naista, yritin haistella onko tyttö sieltä, missä minä olin nuori, tuoksut eivät täsmää, se en ole minä nuoruudestani. Nuoret polttavat tupakkaa, se haisee hyvältä, minäkin poltin paljon. En polta enää, lopetin, huomasin menettäneeni nuoruuteni, tuoksut on samat, mutta joku toinen sisälläni polttaa koska minä palan, kaikkialla kehossani tuli pieksää kuumilla ruoskilla, olen kuin viritetty pommi. Nuoruus on savua ja tulta.

Vaimo nukkuu niinkuin aina, on kutonut itsensä solmuun, saanut värttinästä piikin, nukkuu syvää unta, kuorsaa. Kosketan varovasti poskea, tuhahtaa, hieron vähän olkapäätä, se sillä on yleensä aamulla kipeä, on hiljaa, se tietää että seuraavaksi yritän pakaroille. Jos se on edelleen hiljaa, muka täydessä unessa, rakastaa minua tai minun näköistä miestä. Mutta jos taas tuhahtaa niin, onkohan hän vaimoni vai nukkuuko vieressäni vieras nainen jonka pakaroilla kourani kouristelevat kuin halussa nuorena miehenä vetää omaa isääni turpaan.

Minä rakastan häntä, olkoon kuka tahansa, tutut muodot, tutut tunteet, kaiken se tietää, ei kerro ikinä etukäteen. Panee epäilemään, montako naista yhdessä naisessa voikaan olla, kun kaikki naiset vaikuttavat mieheen samallalailla. Nainen panettelee miestä, panettaa, kusiseisiö, ajatus nai, kyrpä seisoo. Järjetöntä nykimistä, jumalaton rytke, olkoon kuka tahansa, nainen tai mies, eläimiin tai lapsiin ei sekaannuta. Thatsthelaw.

Kävelemme pitäen kädestä hellästi toisiamme, minä ja hän tai me ja he, kaikki minät, kaikki me, koko kansakunta, barbit ja serbit, vaimoni ja minäni. Sillähän ei sinänsä ole mitään tekemistä minkään kanssa, ketä pitää kädestä ja ketä ei. Toisaalta on kiva seurata, kun joku minussa alkaa kehitellä jonkun toisen ihmisen suhteen erilaisia juonia, kuin kauniit ja rohkeat televisiosarjassa. Ei kukaan voi tietää etukäteen kenen minä tekee mitäkin ja haluaa kutakin. Yhteiskuntajärjestys, voimmeko yleensäkään puhua järjestyksestä, kun ihmisen sisäinen järjestys hajoaa tuontuostakin joko laman tai nousujohdanteisten talousasioiden takia. Kuka järjestystä pitää yllä. Toinen minä, toinen sinä, me olemme luoneet täydellisen epäjärjestys systeemin, jota toinen minä hajoittaa ja toinen kokoaa. Olemme työllistäneet itsemme. Hulluudella pörssiin, mikä on kaksinaisuuden hinta, se on nähtävissä konkursseina, ruokajonoina ja itsemurhina.

Kyllä minulla ja sillä toisella on paljon yhteistä, koska meitä välttelee sama vaimo jota me väitämme rakastavamme. Emme me voi ymmärtää toisiamme, me neljä, silloin kun kun maailma kaatuu taas kerran päällemme eikä halua syleillä meitä. Eikä yleinen järjestyksenkään pito onnistua. Ei auta toinen minä, ei pääministeri, vaan minä itse.