Perunakellari

Poika pantiin taas kerran hakemaan kellarista perunoita, pelko täytti pienen sydämen, sen kammiosta virtasi mustaa verta sumentaen aivot ja seisauttaen kaiken, vähänkin järjelliseen viittaavan toiminnan alkuajatuksen. Poikien pitää olla reippaita, eikä turhaan antaa tunteilleen valtaa. Nainen otetaan eikä anota, perkele. Mutta kun valot sammuu juuri, kun olen saanut perunat kerättyä sankkoon ja lähden viemään niitä yläkertaan. Voi jumalauta, saatana, että käy vihaksi. Mitä nyt pimeässä voisi olla tai tapahtua, ei yhtikäs mitään, on vain pimeää.

Mutta kun se iso ruma täti sieltä keskustapuolueesta tulee ja pissaa perunalaariin ja nauraa niin kovaa, että pienen pojan sydän pysähtyy ja tulee taas limat housuun. Inhottaa, haluan kuolla siihen hyvään oloon, haluan että selkäytimeni pilkotaan kirveellä palasiksi ja kootaan polkupyörän kettingiksi sen ruman tädin jalkoväliin, kun se pyöräilee hikisenä kuumana kesä päivänä taas johonkin yhteiskuntaa rakentavaan kokouseen.

Kädet kopeloivat joka puolelta, kellarissa haisee rotan kusi. Vittu, minä tapan kaikki, minä muutan Amerikkaan, missä kaikki ihmiset ovat jähmettyneet paikoilleen ja minä saan tehdä niille mitä haluan. Se olisi vasta jotakin, voisin vaikka nuolla Lewinskin tyttöä korvan takaa,. Voisin olla maailman presidentti.

Pienellä pojalla on paha olla aina kun on pimeää, ja aikuiset komentavat aina pimeään kun niillä on jotain mielessä toisilleen. Vanhemmat eivät tiedä, että seksikäs suojelusenkeli ottaa pippelistä kiinni, sillävälin kun äiti ja isä ähkivät ja puhkivat yrittäessään laittaa alulle uutta lapsilisätakausta, ettei vaan auton vakuutusmaksut jäisi ulosoton armoille.

Valot syttyvät, joku on tulossa, alakerran kaupasta varmaankin tullaan hakemaan hilloja myyntiin, ovat päässeet loppumaan hyllystä. Säilyttävät niitä täällä kellarissa, kun täällä on pimeää ja viileää, eivät niin helposti pääse pilaantumaan. Sukkien kahinasta päätellen, se on joku myyjistä; nylonsukat päästävät hauskan äänen hankautuessaan toisiaan vasten. Poika seisoo keskellä kellarin käytävää silmät apposen ammollaan kuin Lasaruksen nähneellä juutalaisella, suojelusenkeli on tullut ja laittanut valot kellariin.

Nainen siunailee aikansa ja ottaa pojan syleilyynsä, painaa tätä mekkoaan vasten ja silittää pojan vastaleikattua tukkaa. Poika kietoo hennot kätensä naisen reisien ympäri ja puristaa niitä kuin olisi tipahtamassa puusta. Nainen nostaa hieman helmaa, ruskea, kylmä nailon tuntuu ihanalta pojan poskia vasten. Kiiman tuoksu, ajattelee poika, kiima haisee kuselle, kiima tarttuu ja valtaa mielen, vittu minä tapan kaikki, jotka eivät ymmärrä kiimasta mitään. Sieltä se isäs yrittää lohtua hakea, kun ei äitis ymmärrä antaa, voi poikarukka.

Isäs on häikäilemätön paskiainen, toivottavasti sinusta ei kasva samanlaista häntäheikkiä.

Tämä on juhlahetki, tämän päälle voisi juoda vaikka pullakahvit.

Perunasankko painaa, kädet venyvät, huimaa. Ottaisikohan joku täti minut miehekseen, kyllä minä tästä vielä kasvan ja työmiehenä olisin varmaan aivan taitava. Laittaisin naiselleni kodin ja ostaisin sille uudet kengät ja sukat joka viikko, jos vain saisin rahat riittämään ja miksen saisi, olisinhan hänen mielestään kelpo ja ihanteellinen toivemies joka ei koskaan satuttaisi vaimoaan, ei nyrkillä eikä pippelillä, josta myöhemmin kehittyy kaikkien naisten himoitsema kulli, niinkuin isälle ja hänen isälleenkin kävi. Miehen tekee joskus vaan mieli.

Mielikseen sitä mies naista hamuaa, kaveriksi kalaretkelle, olemaan miehen veroinen, ottamaan suihin kuin mies, tekemään sapuskaa kuin mies, ei pettämään miestä kuin akat, saati sitten itkemään ja valittamaan kuin aikuinen nainen.