Purjelentokone

Pellolla liihottelee purjelentokone kuin etsien kavereitaan laskeutuen koko ajan alemmaksi ja alemmaksi. Nyt se hujautti peltoon että rysähdys kuului varmaan kylälle asti. Kyläläiset alkavat kerääntyä yhteen kukin omista töistään ihmettelemään moista pakkolaskua.

Harvemmin nimittäin lentokoneet tipahtelevat kylää ympäröiville pelloille, onkohan siellä ihminen sisässä, lieneekö loukannut itsensä moisessa rysäyksessä. Väki lähtee liikkeelle kuin vallankumouksessa vappuna, käsissään kirveitä, talikkoja, pullasuti ja paskaiset kinttaat.

Lähestyessään konetta kyläläiset uskaltavat tuskin hengittää, sen verran pelottavalta liikkumaton vieras siivekäs näyttää. On hiirenhiljaista, ei tuulen virettäkään, ihmeellisen suuri tuollainen purjelentokone, maasta katsottuna se näyttää taivaalla paljon pienemmältä.

Joku siellä täytyy olla sisällä, mutta kuka uskaltaa aukaista kuomun, kun ulkoapäin ei näe sisälle tummennettujen lasien takia.

Kyläläiset katsovat toisiaan hämmentyneenä kysyen samalla silmillään, kuka aukaisee kuomun. Jos siellä on vaikka joku pökertyneenä sisällä kun ei saa ilmaa, pohtii joku kyläläisistä tai kuljettajaa ei ole ollenkaan, kaukoohjattu kone pommilastissa matkalla Moskovaan. Nykyään kun räjäytellään kaikenlaista kaikkialla, kylälläkin hermostui eräs isäntä kun talon emäntä pyykkäsi koko ajan niin, että paskakaivo täyttyi kerran päivässä ja vuoti yli pihalle aiheuttaen haju että vesi haittoja. Isäntä haki dynamiittiä pari pötköä ja räjäytti lietekaivon paskaksi pitkin kartanoa. Emäntä käy nykyään joella pyykillä niinkuin ennenvanhaan.

Kylän nuoria miehiä ei pelota, joukolla he syösyvät koneen kimppuun tutkimaan kuinka kuomu saadaan mahdollisesti auki. Ruuvimeisseli väliin ja vääntö, aukeaa. Sisällä istuu tajuttomana vanha mummo, huivipäinen muori, kädessään viinapullo ja kasvoillaan onnellinen hymy. Sehän on vasta suurella kaipauksella hautaan saatettu kylän vanhin naisihminen, kaikkien oma rakas mummo.

Kaikki tuijottavat suu auki, joku alkaa nyyhkimään, joku hihittäämään, kohta yleinen hälinä leviää kuin apulanta keväällä pellolle. Naiset huutavat armoa taivaalta kuin hurmoksessa ja pyytävät syntejään anteeksi vaipuen jonkinlaiseen kiimaiseen transsiin, koska he käyvät miehiin käsiksi ja yrittävät saada heitä naimaan itseään. Varsinkin kylän nuoret miehet ja pojat hämmentyvät moisesta menosta tosissaan kun vanhemmanpuoleiset emännät ja leskinaiset käyvät kimppuun kuin yleinen syyttäjä rattijopumusoikeudenkäynnissä. Meno pellolla muistuttaa entisiä juhannusjuhlia ajalta jolloin osattiin pitää seurat ensin ja sen päälle kunnon ryyppäjäiset.

Mummo tulee tajuihinsa ja katselee ympärillä hurmostelevia kyläläisiä jotka eivät rituaaleiltaan huomaa mummoa ollenkaan. Vanhus nousee seisomaan, kohottaa pullon ilmaan ja alkaa mutisemaan jotain ruotsiksi. Kyläläiset säikähdyksissään alkavat lopetella hurmostaan huomatessaan mummon tulleen tajuihinsa. Pojilla seisoo vielä. Silmät pyörii päässä kuin lottopallot lauantaina televisiossa. Mummo mutisee, kaikki hiljenevät, mitä se selittää, kukaan ei ymmärrä. Joku kertoo kuulleensa vastaavaa maaanantain ruotsinkielisellä kanavalla, jota hän katsoo joka viikko kun sieltä tulee tietokilpailu. Sanoo rakastavansa tietokilpailuja, kun ei koskaan tiedä kuka voittaa.

Saatuaan sanakirjan käsiinsä, kylän väki yritti suomentaa mummon mongerrusta. Hän on tullut kaukaa, siepannut ilmasta purjelentokoneen, pudottanut kuljettajan sekä suuren määrän lentolehtisiä, joissa kerrotaan maailman tuhosta ellei ihminen paranna tapojaan ja lakkaa uskomasta rahan voimaan. Yhtäkkiä mummo katosi, kone jäi pellolle.

Kyläläiset jäivät miettimään ja poistuivat hiljaa paikalta ja asiasta ei puhuttu sen jälkeen.