Suokukko Mitä soiden kunnossa pitoon tulee, ei varmastikaan ole olemassa sellaisia tosiseikkoja, kuinka soita yleensäkin huolletaan tahi sitten kunnossapidetään. Suostahan olettavat monet taikauskoiset höperöt juuri elämän alkaneen ja sen takia on muka suon kunnossapito juuri olennaisen tärkeää. Käytyään tarpomassa, sanotaanko 35 kilometriä märkää, upottavaa suota, tulee varmasti kävelijän mieleen vaihtoehdot, elämä tai kuolema, mutta tarkastellaanpa asiaa eli suota lähinnä suokukon kannalta. Suokukkohan on käsittääksemme oikein, eräänlainen lintu, joka asustelee soilla, siis taikauskoisten höperöiden mielestä eräänlainen elämän symboli. Lauantai-iltaisin suomalaisen miehen tultua saunasta ja kukkoiltuaan aikansa munasillaan peilin edessä ja vedettyään saunapuhtaisiin hiuksiinsa jotain kiimanhajuista tököttiä, tämä omasta mielestään kaunis, komea ja suorastaan viettelevä suokukko vetää ylleen vielä valkoisen pässinpökkimän kerraston tuplasepaluksella, suorat teryleeni housut ja nailonpaidan kravaatteineen, on hän noin suurinpirtein valmis suonlaidassa sijaitsevan viettelypaikan eli tanssilavan kiehtovaan juhlahumuun. Usva laskeutuu suon laitaan ja antaa kummallisen kostean ilmapiirin suon laidassa sijaitsevan tanssilavan ylle, jossa tangon hikinen huuma saa suomalaiset suokukot tekemään mitä ihmeellisempiä temppuja. Viinanjuonti ja vastakkaisen sukupuolen eli naaraan viehätysvoiman ällistely, saa suokukon työntämään päänsä mättääseen, lyömään ohikulkevaa neekeriä turpiin tai särkemään viinapullon omaan päähänsä runsaan naarasjoukon osoittaessa vieläpä suosiotaan. Näillä ihmeellisillä linnuilla on joissakin tapauksissa syöksyä eräänlaisessa hurmoksessa läheiseen metsikköön tai ehkäpä suorittaa parittelu keskellä suota. Jos nykyinen kehitys maamme suoperäisissä kunnissa jatkuu eli suot valjastetaan turpeentuotannon käyttöön, onko odotettavissa elämän häviäminen ja samalla suokukko kulttuurin katoaminen tanssilavojen myötä. On myös olemassa olevia arvoja , joidenka takia taikauskoiset höperöt haluavat säilyttää suot joka kesä tapahtuvien hilla eli lakka eli suomuuraimen turhanpäiväisen nyhtämisen takia. Suomuurainten perässä laukkaavat suokukkopariskunnat eivät enää nykyään osaa käyttää, eivätkä oikeastaan häveliäisyyden takia voikaan käyttää suota muuhun kuin tarpomiseen, sanotaanko vaikka 35-kilometriä pitkän päivän kulkemiseen, eikä paritteluun,kuten aikaisemmin tämän suokansan historiassa on tapahtunut. Onko siis nähtävä suo vain tuhoutuvana luonnonvarana ja turvauduttava kirjakaupoista saataviin lintukirjoihin tai odottaa, jos sattumoisin televisiosta sattuisi tulemaan luontoaiheinen filmi suokukoista. Ei, tähän on tultava muutos, jos mieli säilyttää suokukkojen alkuperäiset perinnölliset olosuhteet ja saada tanssilavat toimimaan jälleen täydellä teholla. Onneksi kansalaisopistot järjestävät nykyään tanssikursseja, että suokukkojen sukupolvi ei kokonaan häipyisi unholaan turvesoiden mukana. |