Vanha valokuva kuvalehdessä kymmenien vuosien takaa

Kyllä kaikki on ollut ennen kaunista ja yksinkertaista; saippuaa mainosti filmitähdet, suklaa myytiin suoraan onnelliselle perheelle, jossa äiti katsoo alhaalta ylöspäin konvehtirasia kädessään, isää, perheenpäätä. Isät olivat kovia jätkiä, ne pelasivat kaikki mestaruussarjassa , kuka mitäkin, mestaruus maistuu aina hyvältä.

Äiti, kova jätkä, hoitelee aina uskollisesti isän uuteen mestaruussarja kamppailuun valmistamalla aamupanon jälkeen, joka tehtiin ennen aina seisaaltaan, karjalanpaistia.

Äiti, nainen, feminiini, star, sotilas, lotta, äiti, synnyttäjä, maitolavan prinsessa tanssii posket hehkuen valssia unohtaen kaiken muun, auringonlaskun häikäisemän onnen sokaisemana riisuu kaiken, jättäen perheensä, kakarat, kusipää ukkonsa, kotieläimet, omaan loukkoonsa, antautuen hekumalliseen kähmintään. Saanko luvan, saat, saat, saat, pyörittäkää, tanssittakaa, tahdon unohtaa, haluan rakastaa koko maailmaa, pankaa vaikka perseeseen, ei sillä ole merkitystä, tanssin mestaruussarjassa.

Naisia koko saunallinen, meitä poikia hiukan naurattaa, joka toisella seisoo, joka toisen äiti on siellä. Isät laskevat verkonsilmiä ja vilkuilevat salaa toistensa akkoja, joka kolmannella meinaa seistä, muilla ei enää seiso. Mestaruussarja on ohi.

Saunan päälle tai minkätahansa päälle maistuu aina koskenkorva. Jälkipeli on pelattava ja voittajan on saatava ansaitsemansa nainen, mieluummin sellainen automaattinen, joka vetäisee esileikit tuosta vaan ja tyydyttää miehen kuin kuin kiimaisen koiran ja juo panon päälle vielä miehen pöydän alle pieraisten tonnin rahaa kahdenkympin seteleinä.

Naisesta valokuva, somasti lapsi ja koira paikallisen valokuvaliikkeen ikkunassa, tuoreiden ylioppilaskuvien seassa kertoo siitä, että rakkaus elää perheissä ja sukulaisten kuvat kuuluvat edelleenkin kirjahyllyyn. Siinä on serkun pojan rippikuva, veljen idioottitytön hääkuva hyväuskoisen hyypiönsä kanssa, lasten lapsia, mummoja, vaareja, pari auton kuvaakin nissanin uudesta kansanmallista ja kuva vaimosta vuosikymmenen, ehkä kahden takaa. Aina kun syvennyn katsomaan tuota kuvaa, alkaa minussa jotain heräämään, sydämeni sykkii mustaa, paksua verta paisuvaiseen ja minulta alkaa valua mahlaa pitkin reisiäni, seisottamatta ollenkaan. Säästöpano, kukaan ei kärsi, saati sitten nauttisikaan, voi vittu, viagran paikka.

Pilleri perkele, sinut kun nappaan, niin huolet on poissa ja vaimo ja kaikki naiset riemusta levittävät reitensä edessäsi. Juokset vain kyrpä pystyssä ympäri kyliä ja huutelet :huolet on poissa, minulla seisoo, huolet on poissa, minulla seisoo, voi luojani, hyvä kun teit minusta oman kuvasi, vai teitkö mulkustani oman kuvasi. Jos sen teit, en ihmettele ollenkaan miksi elämäni on mennyt vituiksi.

Jumalauta, jumalani, miksi tämän minulle teit, olenko suuressa synnintunnossani runkannut hengellisyyteni kuvalle, epätodelliselle visiolle välittämättä elävästä elämästä, todellisesta kärsimyksestä, sodan runtelemista kylistä, sotilaiden raiskaamista lapsista ja äideistä. Mitä minä olen muka tehnyt toisin, kuin isämme ovat minulle opettaneet.

Isiemme perintö on opettanut meille, millainen on mies on mies, mies, jonka tehtävänä on luotsata isänmaata sopivien tuulien ja poliittisten sekä taloudellisten suhteiden mukaan välittämättä naisnäkökulmasta ja vielä vähemmän naispresidenteistä.

Kuviteltu tilanne; naispresidentti toivottaa uuden vuoden iltapuheessaan hyvää yötä koko kansalle, äiti lähtee nyt vähän bailaamaan. Missä äiti on.