Viuluniekka

Eräs valtakunnan parhaimpiin lukeutuva viuluniekka oli matkalla Helsingistä pohjoiseen. Junassa oli tungosta ja hän oli yrittänyt etsiä istumapaikkaa Tampereelta asti, missä hän oli noussut hiukan jaloittelemaan ja haukkaamaan raitista ilmaa. Kun hä oli noussut takaisin junaan oli hänen paikkasa viennyt noin nelikymppinen yksikätinen, erittäin kaunis naisihminen. Mies katseli naista eteisen oven ikkunan läpi, sillä hänen paikkansa oli juuri ovelle päin. Hän mietti miettimistään, miten noin kauniilla naisella on vain yksi käsi ja noin luvattoman kauniit veistokselliset sääret, joita verhosivat ohuet hieman ruskehtavat, erittäin sensuellit sukat ja hänen jalkateriään somistivat valkoiset korkeakorkoiset kengät, jotka eivät varmaankaan olleet mitään halvinta laatua. Seuratessaan huomaamattaan sääriä ylöspäin, saapui hän polvien seutuville, joidenka päälle oli laskostunut somasti punainen hameenhelma, joka taas kuului osana avokaulaiseeen mekkoon, jossa oli valkoisia palloja. Avoimesta kaulaaukosta pullottivat rintalihakset ja värisivät junan täryyttäessä koko vaunuosastoa. Hänen kasvojaan varjosti ohut harso, jonka alta näkyivät erittäin punaiseksi maalatut punaiset huulet ja suuret silmät jotka ilmeiseti lukivat jotain kirjaa. Pienehkön baskerin alta pursusi oranssinpunainen hiussumppu. Toisessa kädessään nainen piti kirjaa jonka selkä lepäsi hänen tuhtien reisiensä päällä. Toinen käsi tai käden tynkä roikkui olkapäästä ja heilui pientä edestakaista liikettä junan heiluessa. Viulunsoittaja kuului puolestaan ulkonäöltään lähinnä yhteisön harmaavarpusiin. Huono ryhti, sekainen tukka, puoliympyrän malliset silmälasit ja hänellä oli lenkkikengät jalassa. Hän oli siis yhdennäköinen tuhansien muiden miesten lailla, jota tällähetkellä huolestutti hänen kallis viulunsa, joka jäi muiden matkatavaroiden joukkoon. Hänen paikallaan istuvan upean yksikätisen naisen ja hänen vieressään istuvan vihaisen näköisen liikemiehen, joka näpräsi taskulaskintaan kuin näyttääkseen vieressään istuvan naisen aviomieheltä, taakse. Viulukotelo olisi välttämättä saatava, siellä olivat kaikki hänen rahansa ja matkalippu. Konduktööri lähestyi jo vaunuosastoa ja viuluniekalla alkoi tuskanhiki virrata ohimolta poskille. Mies astui oven toiselle puolelle ja yritti sano jotakin, mutta sanat takertuivat kurkkuun. Nainen vilkaisi häntä silmiin ja mies meni entistä sekaisemmaksi, aivan kuin naisen katseessa löivät tuliset salamat ja hänestä lähti jokin salaperäinen tunnistamaton tuoksu. Konduktööri lähestyi metri metriltä, kaikki huomasivat viulistin oudomn liikehdinnä, mies ei saanut sanaakaan ulos kurkustaan. Yht’äkkiä nainen levitti reitensä ja tarjosi suojaa hameensa alta. Mies kyykistyi, työnsi päänsä naisen ihanien reisien väliin ja kömpi yhä syvemmälle eteenpäin. Mies tunsi itsensä hiiren kokoiseksi. Hän kuuli konduktöörin äänen ja jatkoi matkaansa eteenpäin. Hän tuli ovelle jossa luki jotain, mutta hän ei tunnistanut kieltä ja sen merkitystä. Hän aukaisi oven. Hän oli tullut suureen konserttisaliin. Hän kulki eteenpäin, penkkirivi toisensa jälkeen jäi hänen taakseen, kunnes hän oli aivan esiintymislavan edessä. Lavan yläpuolella olevaan valotauluun ilmestyi teksti: taputtakaa. Viulisti alkoi varovasti taputtamaan. Kovempaa, ilmoitti valotaulu, kovempaa. Mies taputti vimmatus, niin että käsiin koski. Lavalle asteli sama nainen, joka oli vienyt miehen paikan junassa. Naisella oli samat ja sama katse, mutta katkennut käsi oli vaihtanut paikkaa terveen käden kanssa. Nainen alkoi laulaa. Hänen äänensä oli jotain kummallista yksiviivaista samettista värinaa ja samalla kun hän lauloi vaihtuivat maisemat konserttisalissa. Mies seisoi välillä autiomaassa, välillä suuressa metsässä ja yht’äkkiä hän saattoi olla keskellä rannatonta valtamerta. Ainoastaan esiintymislava pysyi paikoillaan. Ja nainen lauloi.

Viuluniekka osa 2

Mies huomasi lavalle johtavat portaat ja oli juuri kipuamassa lavalle tutkimaan tuota ihmeellistä naista. Mutta aina kun hän otti askeleen kohti naista katosi tältä jokin vaatekappale ja lopulta kun hän pääsi naisen viereen, katosi koko nainen. Mies otti askeleen taaksepäin, tuli nainen takaisin nainen lauloi alastomana ja tuijotti kaukaisuuteen. Mies perääntyi takaisin ja joka askeleellla ilmestyivät vaatteet takaisin naisen ylle. Melkoinen striptease, ajatteli mies. Nainen lopetti esityksensä ja valotaululle tuli taas teksti; taputtakaa. Nainen istuutui lavalla olevalle tuolille ja asetti jalkansa samalla lailla haaralleen kuin junassa ja vinkkasi miestä menemään sisäänsä. Mies käveli kohti naista ja kysymättä mitään syöksyi naiseen. He olivat taas junassa matkalla kohti pohjanmaata. Mies seisoi eteisessä ja nainen istui edelleen paikallaan. Konduktöörin selkä näkyi hänen mennessään eteenpäin, kohti junan toista päätä. Liikemies joka istui naisen vieressä alkoi keräillä matkatavaroitaan ja pukea takkiaan päälleensä. Kohta saavuttaisiin Seinäjoelle, jossa juna seisoisi kaksikymmentä minuuttia, sillä siitä erotetaan Vaasaan menevät vaunut ja junaan vaihdettaisiin dieselveturit. Liikemies poistui ja hyvästeli kohteliaasti naisen, ja viulunsoittaja istuutui naisen viereen. Kummallinen tuoksu leijaili tämän ihmeellisen naisen ympärillä. Nainen siirteli jalkojaan vuoroin toisen päälle ja vuoroin toisen, aivan kuin hänellä olisi pissahätä. Juna lähti liikkellle. Nainen nousi ja meni eteiseen, sytytti savukkeen ja astui vessaan. Viulisti otti hyllyltä viulukotelonsa tarjkistaakseen oliko kaikki tallella, viulu, lompakko, matkaloppu ja puhtaat sukat. Tässä oli yleensä kaikki miehen matkatavarat, pakattuna viulukoteloon, asiallisesti. Kotelosta puuttui kahva joten hänen oli kannettava sitä kainalossaan. Hän avasi kotelon joka oli täynnä naisten alusvaatteita. Tuskanhiki virtasi jälleen hänen ohimoillaan, kallis viulu oli tipotiessään. Samassa salaperäisen tuntuinen nainen saapui vessasta. Hän katsoi miestä ymmärtäväisesti ja tönäisi tätä katkenneella käsivarrellaan., hän otti esiin kirjaillun nenäliinansa ja pyyhki hikeä miehen otsalta. Oletteko te vilustunut nainen kysyi. Mies ei saanut sanaa suustaan, viulu oli kadonnut ja kotelo oli täynnä naisten alusvaatteita, Nainen kysyi uudelleen oletteko te vilustunut, minä en yleensä vilustu kovin helposti, vilustutteko te, on hyvä pitää kaulaliinaa kesälläkin sillä äänihuulet ovat kovin herkkiä kylmille tuulille. Nainen alkoi höpöttää kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita ja mies tuijotti epätoivoisena tämän rintoja jotka tuntuivat junan tärinässä pursuavan ulos pesästään. Mies alkoi hyväillä hermostuneena naisen polvia ja työnsi kätensä naisen reisien väliin. Mies laski päänsä naisen syliin, nainen levitti jalkansa, eikä ollut yhtään hämillään vaikka koko vaunuosasto seurasi heidän puuhiaan. Mies upposi naiseen ja hänen edessään seisoi jonkinlainen kunniavartio, kaarti. Heidän takanaan kohosi palanut linna tai se näytti kuin se olisi itseasiassa koottu palaneista laudoista. Ja ohitettuuan juosten vartiosotilaat, hän seisoi hengästyneenä linnan laskusillan edessä ja kuuli linnan sisältä laulua. Sama samettinen yksiviivainen ääni kuin siellä konserttisalissa. Hän astui sisään, sama nainen lauloi taas, tällä kertaa vain linnan nokisella parvekkeella. Vartiosotilaat olivat jo ehtineet linnaan ja osoittivat miekoin ja keihäin miestä ja käskivät tämän taputtaa. Mies taputti, vartiosotilaat syöksyivät kilvan parvekkeelle ja raiskasivat laulavan naisen. Mies ei tiennyt, mitä tehdä. Nainen heitettiin parvekkeelta alas viulunsoittajan jalkojen juureen ja vartiosotilaat katosivat. Miehen edesssä makaava nainen, rikkirevittyine vaatteineen katsoi soittajaa itkien silmiin kuin pytäen häneltä anteeksi jotain. Mies purskahti itkuun, oliko maailma tosiaan näin julma ja nosti naisen käsivarsilleen ja lähti kulkemaan eteenpäin.

Viuluniekka osa 3

He saapuivat suuren nykyaikaisen kaupungin rajalle. Kaupungista kantautui teollisuuden ja hyvin voinnin ääniä. Ihmiset olivat juuri aloittelemassa päivän töitä. Savu nousi teollisten yritysten piipuista ja aurinko paistoi savuverhon läpi ruuhkaisille kaduille. Viulun soittaja seisoi nainen käsivarsillaan hievahtamatta, hän oli lopen uupunut mutta odotti vapauttamistaan uskollisesti. Nainen alkoi puhua. Oletteko te vilustunut, pitäkää ihmeessä huoli äänestänne, teillä on kovin kaunis ääni, oletteko te laulanut koskaan. Mies oli hämillään, naisen täytyi olla todella järkyttynyt tapahtuneesta raiskauksesta, mutta nainen laskeutui hänen käsivarsitaan ja alkoi hyväillä miestä. Nainen suuteli miestä pitkään ja hartaasti ja mies kiihottui suunniltaan. Hän kaatoi naisen maahan, levitti naisen jalat ja syöksyi sisään. Päännäinen, Oulainen, Vihantti, Ylivieska, huusi konduktööri ohimennessään ja hymyili ystävällisesti. Se viulu maksoi omaisuuden, jonkun tässä junassa matkustavan täytyy olla selvillä sen arvosta ja tietää minusta. Ehkä ei olisi sittenkään pitänyt nousta tähän junaan vaan mennä omalla autolla, kuten tavallisesti lyhyemmillä konserttimatkoille, mies pohti mielessään. Hän nousi, meni eteiseen, kävi eteisessä, tuli paikalleen, ja alkoi itkeä. Nainen otti häntä kädestä kiinni ja kysyi, oletteko te vilustunut, rakas ystävä, vai onko teillä jokin ongelma joka saa teidät niin surulliseksi. Minä tiedän teistä kaiken, teidän on nyt hyvin paha olla. Teidän on lähdettävä minun mukaani kun saavumme Ylivieskaan. Ehkä minä voin auttaa teitä siellä. Mies oli mykistynyt. Eräs maailman kauneimmista yksikätisistä naisista pyytää häntä mukaansa ja sanoo pystyvänsä auttamaan. Hänellä on siis jotakin tekemistä kadonneen viulun kanssa. Viulunsoittaja silitteli naisen reittä, se tuntui miellyttävältä, sillä nylon on materiaaline luistava ja kylmä. Se kutittaa mukavasti kämmenpohja. Ja kun käsi kohtaa sukanrajan ja tulee paljas iho kämmenen alle on tunne todella eroottinen. Suurimman nautinnon tai seksuaalisen elämyksen antaa kyllä miehen lapsuusmuisto, jolloin hänen äitinsä oli myyjättärenä suuressa sekatavarakaupasssa ja hänellä oli tapana käydä kerjäämässä makeisia kaupan naismyyjiltä. Jotka pitivät häntä hyvänä ja hellivät häntä. Naiset lepartelivat ja lässyttivät hänelle. Koska hän ei ollut kuin noin neljän vanha, eivät naiset ujostelleet hänen seurassaan. Pienellä pojalla oli tapana istahtaa jonkun istuvan myyjän haarojen välissä, pää reisien puristuksessa. Se oli mukavaa, kun ei kuullut mitään ja nylonsukat kutittivat ja kuumottivat poskia. Siitä siis mieltymys naisten sääriin, reisiin ja nyloneihin. Miehestä tuntui todella hyvältä, olihan löytynyt joku joka ymmärsi häntä. Ei hän ollut koskaan rohtinut silitellä jonkun naisen sääriä, sillä hän ei ole ollyt koskaan mikään naistenmies. Ja naiset olisivat käsittäneet hänet varmastikin väärin. Viulunsoittaja oli vältellyt naisia sillä ne olisivat voineet vahingoittaa häntä ja särkeä hänen illuusionsa. Nyt sattuma oli johdattanut hänen luokseen naisen, johon hän saattoi pelkästään luottaa. Minä tulen sinun mukaasi, sinä olet sävelllyksistä suurin, ajatteli mies. Juna saapui Ylivieskaan ja he nousivat junasta, ottivat taksin, ajoivat jonnekin. Alkoi satamaan, pisarat rouskuttivat taksin tuulilasia ja pyyhkijät taistelivat niitä vastaan tai näytti enemmänkin siltä kuin ne olisivat tapelleet keskenään. Auto kulki kovaa vauhtia eteenpäin. Kuljettaja yritti vilkuilla taustapeilin kautta epämääräistä pariskuntaa, viulunsoittaja asetti taas kätensä naisen reidelle. Tuntui turvalliselta. Taksi oli kodikkaan tuntuinen. Oli tulossa ilta.

Viuluniekka osa 4

Huoneessa oli hämärää, seinillä muutama taulu ja valokuva. Huoneessa ei ollut mattoja, vain paljas parketti. Huone oli viihtyisä. Soittaisitko minulle jotakin, tässä on sinun viulusi. Mies katsoi koteloa, aukaisi sen nopeasti, siellä olivat viulu, lompakko sekä puhtaat sukat. Hän otti viulunsa, suuteli sitä, nosti sen leukansa alle ja laski kymmeneen, silmät suljettuina. Nainen alkoi nauraa. Mies otti jousen , heilutteli sitä ilmassa kuin aikoisi lyödä sillä naista. Mikä teidän nimenne on, hän kysyi. Nainen nauroi edelleen. Se oli hyvin iloista naurua, se tarttui, mies alkoi myös nauramaan. Entäs mikä teidän nimenne sitten on, sai nainen naurultaan kysyttyä, entäs mikä teidän nimenne sitten on. Mies oli viuluniekka, hän alkoi soittaa, nainen asettui sohvalle kuuntelemaan. Mies soitti jotain kaunista, viulu itki, mies itki ja nainen alkoi tanssia. Hän pyöri ympäri ja piti toista kättään suorassa ja teki sillä laajaa kaarta. Miehen syventyminen viuluunsa oli todella syvää kiintymystä musiikkia kohtaan, sillä hän ei enää ollut tässä maailmassa. Hän suorastaan raastoi irti sydämestään tunteen jolla olisi saanut vuoret vaihtamaan paikkaa keskenään. Nainen tanssi vielä, hän oli onnellinen. Hän tiesi tarkalleen, kenet oli kotiinsa tuonut ja mitä varten. Hän oli onnellinen. Hän rakasti tuota viuluniekkaa. Mies lopetti soittonsa, pyysi naista vierelleen. He istuutuivat, katsoivat toisiaan syvälle silmiin. Ei kysymyksiä, ei selityksiä, he halusivat toisiaan. Mies asettui naisen jalkojen väliin ja kuunteli. Meri kohisi ja aallot löivät pärskeitä laivan kylkeen. Jostain kaukaa kuului lokkien hermostunut kirkuna. Kalastajat puunasivat laivan kantta, oltiin palaamassa kotisatamaan. Tuntui hyvältä. Laiva jyskytteli rauhallisesti ja määrätietoisesti kohti manteretta. Odotus päästä jälleen maihin oli täyttymässä ja hänen naisensa olisi ehkä avosylin odottamassa rannalla. Satamassa parveili suuri määrä ihmisiä, heille kaikille oli laivassa jotain tuliaisia. Lapset saivat isänsä kotiin, nuoret tytöt himoitsivat nuoria laivapoikiaan, vanhat äidit aikamiespoikiaan. Viulunsoittajaa ei ollut kukaan vastassa. Kaikki häipyivät ensihälyn jälkeen omille teilleen, kuka kotiinsa, kuka tyttönsä luo. Vain laiva ja viulunsoittaja jäivät kahden satamalaiturin viereen. Miestä hiukan peloitti ajatus toisen syliin hypänneestä naisestaan., mutta hän lähti kävelemään kohti kaupunkia ja naisen asuntoa. Oli tullut ilta, naisen asunnosta näkyi valoa, hän on varmastikin vilustunut, mies ajatteli, ja nousi portaita, kohti asunnon ovea. Ovi oli raollaan, viulisti astui kurkisti varovasti sisään, ei näkynyt ketään. Mies astui rohkeasti sisään, kädet hiukan nyrkissä ja ne hikosivat jännityksestä, olihan hän ollut yhtämittaan poissa jo vuoden. Hän istuutui sohvalle odottamaan ja silmäili huonetta. Huoneessa oli hämärää, seinillä muutama taulu ja valokuva. Huoneessa ei ollut mattoja, vain paljas parketti. Huone oli viihtyisä. Pöydällä lojui muutamia lehtiä, hän otti yhden niistä käteensä ja alkoi huolimattomasti selailla sitä. Hän tuli keskiaukeamalle, siinä oli tapana olla suuri keskiaukeama kuva kuukauden tytöstä. Kuvassa seisoi alaston yksikätinen nainen ja hymyili salaperäisesti kuin Mona Lisa. Viulunsoittaja hieraisi silmiään, mitä helvettiä, se on hän. Mies kiihottui. Tähänkö on tultu, naiseni myy itsensä ja kaikki salaisuutemme maailmalle, sillävälin kun hänen rakastettunsa on poissa. He tekivät seurustelunsa aikana juuri sitä samaa, mitä tämä miestenlehti on tehnyt hänen tyttöystävälleen. Mutta sen ei pitänyt olla julkista, vain kahdenkeskistä, koska he rakastivat toisiaan. Mutta nyt sen tietää koko maailma ja jokapuolella maailmaa likaisimmankin omaavat naivat hänen tyttönsä kuvaa. Saastaista ajatteli viulunsoittaja, iljettävää. Kuitenkin mies meni kaapille, jossa hän oli säilyttänyt tyttönsä kuvia ja alkoi katsella niitä. Nainen oli todella kaunis. Viulunsoittaja vertaili lehdessä olevia kuvia ja hänen itsensä ottamia, ja ryhtyi ajattelemaan itseään. Mikä oikeus on omistaa yksin kauneutta, kun sitä on maailmassa kuitenkin niin vähän. Kaikki kauneus on katsojan silmissä.

Viuluniekka osa 5

onsertti olisi illalla ja jotenkin pitäisi selvitä Ouluun, sillä se oli matkakohde jo lähtiessä Helsingistä. Mutta nyt viulunsoittaja oli Ylivieskassa, yksikätisen naisen asunnossa, josta heräsi uuteen aamuun auringon paistaessa lämpimästi ikkunan läpi vuoteeseen. Nainen nukkui vielä, hän nukkui mahallaan, lakana oli kietoutunut hänen jalkoihinsa ja poikkinainen käsi painettuna tyynyn alle, toinen hänen allaan. Nainen nukkui vielä sikeästi. Heillä oli varmaan ollut ihana yö. Mies ei ainakaan muistanut siitä mitään, mutta hänestä tuntui nyt hyvältä. Hän tarkasteli naista. Naisen paljas takapuoli sai hänet värisemään. Mies alkoi hyväillä naista, iho tuntui samettisen pehmeältä ja lämpimältä. Mies kierähti naisen selkään ja yritti sujauttaa kalunsa tämän sisään, mutta nainen nousi istumaan ja raukeana sai estettyä miehen aikeet. Mies loukkaantui ja lähti pois. Hän istui keittiön pöydässä ja lipitti kahvia kuunnellen, milloin hänen rakkauden kohteensa suvaitsisi tulla suihkusta. He eivät puhuneet toisilleen mitään, katselivat vain vuoroin toisiaan ja vuoroin ulos. Ulkona paistoi aurinko. Oli tullut hyvästijättöjen aika. Viulunsoittaja oli taas pohjanmaan junassa matkalla kohti Oulua, jossa hän konsertoisi illalla. Hän tunsi olevansa hyvässä vireessä. Juna oli kutakuinkin tyhjä, muutama ravintolavaunuun kulkija rikkoi rauhan keinumalla vaunun käytäviä pitkin, kiskojen kolkattaessa ja miehen heiluttaessa vaunua. Miehen vasenta kättä pakotti. Oli enää tunti konsertin alkuun ja hän laittoi villasormikkaan vasempaan käteensä. Yleisö taputti raivoisasti, se oli tullut hakemaan sitä tunnelma, mitä naistenlehdet olivat vuosikaudet kirjoittaneet. Mies asetti viulunsa vasemman solisluunsa päälle, nyökkäsi säestäjälleen ja aloitti. Puristaessaan viulunsa kaulaa hän tunsi vihlovaa kipua kädessään. Mutta soitti silti erittäin kauniisti ja raivoisasti. Yleisö oli saanut mitä se oli hakemaan ja enemmänkin sillä viulistin kädessä oleva kipu sai hänet tekemään virheitä ja lopulta soittaja kaatui pyörtyneenä maahan. Tämä oli siis sitä mistä roskalehdistö oli tiennyt kertoa, mies oli sammunut lavalle varmaan ennenkin, alkoholisti. Viulunsoittaja makasi tajuttomana selällään keskellä lavaa ja yleisö taputti kuin villit viidakossa. Se oli saanut mitä oli tullut hakemaan. Katsomosta nousi kalliiseen turkkiin sonnustautunut upea nainen ja käveli lavalle. Hän asettui kahareisin seisomaan miehen ylle ja käski viulunsoittajaa nousemaan. Mies nousi, otti viulunsa, nyökkäso säestäjälleen, suuteli naista ja alkoi soittaa. Hän soitti todella hyvin, hän sai yleisönsä tuntemaan itsensä enemmän kuin naurettavaksi. Hän oli mestari. Iltalehden otsikoissa luki: SEKSIHULLU VIULISTI SEKOILI OULUSSA: Eräs maamme tunnetuimpiin viulisteihin kuuluva viuluniekka esiintyi Oulussa eilen illalla juovuksissa ja sai yleisön närkästymään. Yleisö vaati pääsylippu rahojaan takaisin turhaan. Mies on kadonnut. Naistenlehden otsikoissa luki: TUNNETTU MIESTENLEHDEN KANSIKUVATYTTÖ NAPPASI MAAMME ETURIVIN VIULISTIN, VAIN MEIDÄT OLI KUTSUTTU HÄIHIN.